"How long, how long will I slide?"

Perustimme tämän blogin ystäväni kanssa ajatellen että ehkä tämän avulla saisimme itsekuria, insipiraatiota ja ennen kaikkea paikan, johon voisimme milloin tahansa purkaa tunnelmiamme.

Ehkä aloitan valoittamalla omaa taustaani. Olen sairastanut erilaisia syömishäiriöitä pian kaksi vuotta. Anoreksia, bulimia, ortoreksia, bed.. Kaikki tuttuja ja läpikäytyjä. Olen myös kilpaurheilija. Ja kuten arvata saattaa, urheiluni kärsii todella paljon syömishäiriöideni takia. Ennen olin erittäin hyvä lajissani, mutta nyt.. Olen vajonnut lähemmäksi pohjaa kuin voisi uskoakaan.

Päätimme even kanssa muutama päivä sitten aloittaa todellakkin laihduttamisen. Tavoitteeni on saada 15 kiloa pois. Pitkän ahmimisputken, viidentoista kilon lihomisen jälkeen ja ennen kaikkea monien epäonnistuneiden laihdutusyritysten jälkeen laihduttamisen aloittaminen taas ei ole helppoa. Onnistuin kuitenkin kaksi päivää täydellisesti. Oloni oli mahtava, pystyin taas kontrolloimaan elämääni, eikä päinvastoin! Mutta sitten kaikki menikin mönkään. Ja tänä aamuna oli tarkoitus ottaa niskasta uudestaan kiinni, kunnes kuulin että eräs minulle hyvin läheinen henkilö joutui taas sairaalaan ja saattaa kuolla syöpään, joka hänellä todettiin puoli vuotta sitten, pahanalaatuisena tietenkin. Tämän jälkeen sain epätoivon puuskan ja taas sitä mentiin.. Hilloa ja leipää reilulla määrällä voita. Mutta nyt en enää oksenna vaikka kuinka tekisi mieli, en vain voi. Pelkään todella saavani sydänkohtauksen bulimian ja kovan harjoittelun yhdistämisestä.


Inhottavaa kuinka syömishäiriö vaikuttaa kaikkeen: urheiluun, kouluun (lintsaan taas, koska en halua mennä kouluun, koska olen niin lihava), ystävyyssuhteisiin, kaikkeen. 3/4 osaa vuodesta olen tuhlannut aikaani ahmimiseen. Sen päivän aikana ei paljoa muuta pystykkään sitten tekemään.


Mutta nyt on taas pakko saada elämä hallintaan ja laihaksi. Silloin elämä on täydellistä! Kaikki sujuu hyvin ja kaikesta voi selvitä jos vain on laiha! Ja ennen kaikkea kaikki hyväksyvät sinut. Olin vielä äsken lähdössä kaupaan ostamaan suklaalevyn, mutta nyt en tee sitä! Otetaan elämä haltuun, ennen kuin se saa meidät. Loppu päivä täytyy olla syömättä, energiaa on saatu jo reilusti enemmän kuin koko päivänä edes tarvitsisi. Katsotaan jos laitan syömisiäni tänne jonain onnistuneena päivänä (huomenna?), ahmimispäiviä on turha laittaa, niistä ei edes muista mitä suuhunsa on ahtanut, kaikkea ja uskomattomasti liika vain.


Vielä loppuun unelma pienen biisin pätkän muodossa:

"Those flashing lights come from everywhere
The way they hit her I just stop and stare
She's got me love stoned"


-kitkat