divide

Päätimme even kanssa perustaa molemmat omat blogit, niissä jatketaan!

http://itsmywall.blogspot.com/

http://vanillaflakes.blogspot.com

Valoa tunnelin päässä?

Tänään ei tunnukkaan niin pahalta kuin yleensä. Miksikö? Koska olen kerrankin syönyt oikein! Ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin.. Huomaa kuinka paljon olo paranee, kuten myös jaksaminen ja keskittyminen. Sain jopa tehtyä läksyt ja luettua hieman kokeisiin! Kaikki alkaa taas sujua, jos vain tämä linja pysyy.

Tässä päivän ruokailut:

aamu:
puuroa kauramaidolla
n. 100kcal tai enemmän

lounas:
koulussa kalkkunakeittoa
n. 200kcal

välipala:
omena ja maksamakkaraa
n. 100 kcal

päivällinen:
nuudeleita keittojuureksilla ja tonnikalasäilykkeellä (tonnikalaa pikantissa vihanneskastikkeessa)
n. 200kcal

iltapala:
pannulla paistettu kananmuna, johon sekoitettu keittojuureksia (paistettu pienessä öljy tipassa)
n. 80kcal
2 kalkkunanakkia
60kcal
muutama viipale juustoa
koko iltapalan kalorit n. 200kcal

yhteensä: n. 800kcal



Välipalaa en aluksi ajatellut syödä, mutta teki niin hirveästi mieli saada jotakin.. Ja ajattelin että jos pysyn terveellisellä linjalla niin saan ottaa ja onnistuin! Eli en kadu tuota välipalaa. Iltapalalla otin muutaman juuston viipaleen siksi, että en ole vielä saanut kalsium-tabletteja ja olen erittäin huolissani kalsiumin saannistani, mikään osteoporoosi ei minua kiinnosta!

Jotkut varmasti ajattelevat että syön paljon, vaikka yritän laihduttaa. Ehkä määrä on jollekkin iso, mutta minusta tämä oli onnistunut päivä ja en jaksa laihduttamista, mikäli oloni on etten jaksa aamulla nousta ylös sängystä. Ja millä jaksaisin reenata, mikäli söisin vähemmän?

Tämän päivän urheilut:
koiran kanssa kävely 1,5h (en laske miksikään harjoitteluksi, mutta merkkaanpa ylös nyt kuitenkin)
juoksulenkki 1h (sykemittarin mukaan kaloreita kului 650, joten kyllä ne nyt ainakin olisi hyvä syödä takaisin, sillä päivittäin kaloreita kuluu jo pelkällä olemisella ikäiselläni tytöllä noin 1500).

Ja jos jään liikaa miinuksen puolelle, on oloni kauhea, enkä pysty laihduttamaan. Jään van sängyn pohjalle tai ahmin. Tämä on oikea tie ja sylmistapa minulle laihtuakseni, näin laihduin viime vuonna. Tapoja on tietysti monia, mutta tämä kalorimäärä sopii minulle.

Ehkä huomenna uskallan käydä puntarilla ja merkitä painon tänne ylös, se tuskin on alhaisempi kuin viime merkintäni, sillä lihoin välissä melko tehokkaasti, mutta saanpahan huippulukemista alaspäin. Toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu ja selviän eteenpäin.

Niin ja toivottavasti evekin kirjoittelisi tänne kunhan ehtii.

-kitkat

Ehkä ahmin, ehkä en.

Ahmin, en huijaa itseäni. Söin aamulla liikaa, muutaman leivän (epäterveellisen rasvaisen, kunnkuisen ja juustoisen), hilloa ja mysliä, kolme fanipalaa (enempää ei ollut pussissa jäljellä) ja olikohan jotakin muutakin mitä otin.. En ainakaan muista, luulisin että aikalailla nuo. Koulussa en sitten syönytkään, koska eve ei mennyt ruokailuun ja päädyinkin istumaan hänen kanssaan ruokavälkän. Koulusta menein suoraan kaverilleni, jossa otin lasin vähäkalorista (9 kcal/100g) mustikkakeittoa ja tullessani nyt illalla kotiin söin n. 200g raejuustoa, omenan, pienen mandariinin tapaisen ja viipaleen kevytmaksamakkaraa. Väärin syöty illallakin, mutta yritin vain olla ahmimatta, enkä paljon kaloreita viitsinyt katsella, kunhan vain en ahmisi.

Voi näitä itseinhon tunteita, en käsitä kuinka paljon itseään voikaan vihata.. Käsittämättömiä määriä. Myös lukion koeviikko on tulossa, enkä pysty lukemaan, en vain saa aloitetuksi, ajattelen vain ruokaa, syömistä ja läskejäni. En löydä motivaatiota edes harjoitteluuni! Nyt ei mene hyvin..

Katselen youtubesta thinspiration videoita, ei kuinka kauniita ja laihoja tyttöjä videoissa on! Miksi olen tällainen, miksi päästin itseni tähän, miksen voinut pysyä laihana kun siihen kerran pääsin! Kumpa kelloa voisi vain kääntää.

Katsoin vanhoja farkkujani, jotka ovat kokoa 34/34. Aivan täydelliset! Nykyisin olen vähintään kaksi, ehkä jopa kolme kokoa isompi, inhottavaa.. Olen hyllyvä kasa.

-kitkat

Bury your desires

Kuten otsikko sanookin: hautaa halusi.

Olen läski. Siitä ei pääse mihinkään. Olen pallo. Olen hyllyvä, ihrainen, ällöttävä kasa. Kun istun tuolille reiteni leviävät jättimäisiksi, et voi kuvitellakkaan sitä järkyttävää näkyä, niiden kuvottaa leveyttä, läskisyyttä jaällöttävyyttä. Missä ovat ne melko tarkalleen vuosi sitten minulla olleet reidet? Ne olivat täydelliset.

Miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon? Edelleenkin, päivä päivältä, lihoan enemmän ja enemmän. Välillä tulee jopa päiviä jolloin en taistele vastaan houkutusta ahmia, annan vain mennä, en hallitse sitä. Sitten taas herään horroksestani ja ymmärrän: olen kuvottava.

Minulla on pari hyvää ystävää joille olen voinut kertoa syömishäiriöstäni ja joilla ei sitä itsellään ole. Yks heistä kysyi vähän aikaa sitten että kuinka paljon oikeastaan kerralla ahmin. Tuskin nyt niin ihmeitä, kun en muka mikään läski ole. On vaikeaa selittää ihmiselle, jolla ei ole bulimiaa tai bediä kuinka paljon minuun mahtuu, kuinka paljon voin syödä, kuinka paljon vain katoaa suustani alas ja ennen kaikkea, mitä roskaruokaa ja epäterveellisyyksia siinä menee. Ne määräthän ovat jätkyttäviä, ei niitä voi kuvitellaakkaan. On vaikea jopa myöntää itselleen kuinka paljon ruokaa meni ahmimiskohtauksen jälkeen. Todisteena on kuitenki epämuodostunut maha, joka näyttää olevan räjähtämispisteessä, vaikka en siltikään saa kylläisyydentunnetta, olen liian pahassa vaiheessa.

Olen ajatellut itsemurhaa. Minulla on tietty kiloraja, jonka jälkeen päättäisin elämäni, en kestä elää tällaisena. Olen hyvin lähellä ylittää sen rajan, en uskalla oikeastaan edes mennä puntarille. En halua pohtia itsemurhaa kuitenkaan nyt, ei tänään. Ehkä myöhemmin.

Olen oksentanut hetken jo joka päivä, usemmiten parikin kertaa päivässä, jännä kuinka se siitä 1krt/viikko on vaihtunut tähän. Tosin tänään en ole pystynyt oksentamaan, en oikeastaan edes jaksa. Eli nyt on bed päällä.

Koeviikkokin alkaa ensi viikolla. Arvatkaa vain olenko saanut luettua! En, sillä tämä sairaus vie kaikki ajatukseni, en pysty keskittymään, en mitään. Koulumenestykseni menee alamäkeen kuin parempikin syöksylaskija, en vain jaksa enää yrittää. Pitäisi jaksaa, mutta kun en pysty.


Taas oli tarjolla vain katkonaisia ajatuksia, ei mitään syvällistä mistään, pelkkiä nopeita ajatuksia.



If I close my eyes forever,
would it ease the pain?
Could I breathe again?

Maybe I'm addicted,
I'm out of control


enrique igleasias - addicted





-kitkat

lisäys sivuille

Ajattelin, että painonseuranta tulisi konkreettisemmaksi kun sen kirjoittaisi tänne ylös, tuonne sivulle. Punnitsen itseni joka aamu (aamulla siksi, että paino on silloni alhaisimmillaan ja en ole vielä syönyt tai juonut mitään, joka haittaisi seurantaa pidemmällä aikavälillä). Kirjailen painoa tänne silloin tällöin, päivittäin jos sen tekisi, niin listasta tulisi turhan pitkä ja tylsä.

Olen siis 176cm pitkä ja tavoitepainoni on n. 57kg. Vielä on hetki matkaa.. Noh, jos kilon saisi viikossa pois niin olisi todella hyvä.

-kitkat

new beginning

Nyt on mennyt kyllä niin surkeasti muutama viikko.. Olen vajonnut täysin pohjalle. Tänään olen oksentanut kaksi kertaa ja muutenkin tuntuu että kaikki menee vain pahemmaksi. Nyt tosin sain iltapalan reenien jälkeen syötyä "oikein". Illan menu oli siis tämän näköinen:

3 x porkkana
2 x sipuli
makeutusainetta

~100g reajuusto

Porkkana ja sipuili kuorittuna, paloiksi ja höyryttymään. Lisätään makeutusaine ja voilá! Kevyttä ja täyttävää! Lisäksi raejuustoa, koska se on kevyttä ja siinä on proteiinia.

Proteiinipitoiset ruoat ovat yleensä kevyempiä kuin hiilihydraattipitoiset, ja lisäksi yritän saada katoaamaan vain ylimääräistä ihraa ja saada lihakseni pidettyä. Urheiluakin on tullut tehtyä tänään, joten se nostaa mielialaa. Vielä jos saisin pidettyä oikeasta ruokailusta kiinni, niin kaikki olisi hyvin.

Huomenna olisi tarkoitus nähdä eve ja pitää toisemme poissa ruoan kimpusta. Odotan jo paljon huomiselta, ehkä nyt pystyn pitämään tämän illan linjan ja paino alkaa pudota! Oih, mikään ei ole ihanampaa kuin laihtuminen! Tai on, olla laiha.

Tänään tuli hieman sekava teksti, mutta en jaksa miettiä paremmin.

-kitkat

"How long, how long will I slide?"

Perustimme tämän blogin ystäväni kanssa ajatellen että ehkä tämän avulla saisimme itsekuria, insipiraatiota ja ennen kaikkea paikan, johon voisimme milloin tahansa purkaa tunnelmiamme.

Ehkä aloitan valoittamalla omaa taustaani. Olen sairastanut erilaisia syömishäiriöitä pian kaksi vuotta. Anoreksia, bulimia, ortoreksia, bed.. Kaikki tuttuja ja läpikäytyjä. Olen myös kilpaurheilija. Ja kuten arvata saattaa, urheiluni kärsii todella paljon syömishäiriöideni takia. Ennen olin erittäin hyvä lajissani, mutta nyt.. Olen vajonnut lähemmäksi pohjaa kuin voisi uskoakaan.

Päätimme even kanssa muutama päivä sitten aloittaa todellakkin laihduttamisen. Tavoitteeni on saada 15 kiloa pois. Pitkän ahmimisputken, viidentoista kilon lihomisen jälkeen ja ennen kaikkea monien epäonnistuneiden laihdutusyritysten jälkeen laihduttamisen aloittaminen taas ei ole helppoa. Onnistuin kuitenkin kaksi päivää täydellisesti. Oloni oli mahtava, pystyin taas kontrolloimaan elämääni, eikä päinvastoin! Mutta sitten kaikki menikin mönkään. Ja tänä aamuna oli tarkoitus ottaa niskasta uudestaan kiinni, kunnes kuulin että eräs minulle hyvin läheinen henkilö joutui taas sairaalaan ja saattaa kuolla syöpään, joka hänellä todettiin puoli vuotta sitten, pahanalaatuisena tietenkin. Tämän jälkeen sain epätoivon puuskan ja taas sitä mentiin.. Hilloa ja leipää reilulla määrällä voita. Mutta nyt en enää oksenna vaikka kuinka tekisi mieli, en vain voi. Pelkään todella saavani sydänkohtauksen bulimian ja kovan harjoittelun yhdistämisestä.


Inhottavaa kuinka syömishäiriö vaikuttaa kaikkeen: urheiluun, kouluun (lintsaan taas, koska en halua mennä kouluun, koska olen niin lihava), ystävyyssuhteisiin, kaikkeen. 3/4 osaa vuodesta olen tuhlannut aikaani ahmimiseen. Sen päivän aikana ei paljoa muuta pystykkään sitten tekemään.


Mutta nyt on taas pakko saada elämä hallintaan ja laihaksi. Silloin elämä on täydellistä! Kaikki sujuu hyvin ja kaikesta voi selvitä jos vain on laiha! Ja ennen kaikkea kaikki hyväksyvät sinut. Olin vielä äsken lähdössä kaupaan ostamaan suklaalevyn, mutta nyt en tee sitä! Otetaan elämä haltuun, ennen kuin se saa meidät. Loppu päivä täytyy olla syömättä, energiaa on saatu jo reilusti enemmän kuin koko päivänä edes tarvitsisi. Katsotaan jos laitan syömisiäni tänne jonain onnistuneena päivänä (huomenna?), ahmimispäiviä on turha laittaa, niistä ei edes muista mitä suuhunsa on ahtanut, kaikkea ja uskomattomasti liika vain.


Vielä loppuun unelma pienen biisin pätkän muodossa:

"Those flashing lights come from everywhere
The way they hit her I just stop and stare
She's got me love stoned"


-kitkat