Ehkä ahmin, ehkä en.

Ahmin, en huijaa itseäni. Söin aamulla liikaa, muutaman leivän (epäterveellisen rasvaisen, kunnkuisen ja juustoisen), hilloa ja mysliä, kolme fanipalaa (enempää ei ollut pussissa jäljellä) ja olikohan jotakin muutakin mitä otin.. En ainakaan muista, luulisin että aikalailla nuo. Koulussa en sitten syönytkään, koska eve ei mennyt ruokailuun ja päädyinkin istumaan hänen kanssaan ruokavälkän. Koulusta menein suoraan kaverilleni, jossa otin lasin vähäkalorista (9 kcal/100g) mustikkakeittoa ja tullessani nyt illalla kotiin söin n. 200g raejuustoa, omenan, pienen mandariinin tapaisen ja viipaleen kevytmaksamakkaraa. Väärin syöty illallakin, mutta yritin vain olla ahmimatta, enkä paljon kaloreita viitsinyt katsella, kunhan vain en ahmisi.

Voi näitä itseinhon tunteita, en käsitä kuinka paljon itseään voikaan vihata.. Käsittämättömiä määriä. Myös lukion koeviikko on tulossa, enkä pysty lukemaan, en vain saa aloitetuksi, ajattelen vain ruokaa, syömistä ja läskejäni. En löydä motivaatiota edes harjoitteluuni! Nyt ei mene hyvin..

Katselen youtubesta thinspiration videoita, ei kuinka kauniita ja laihoja tyttöjä videoissa on! Miksi olen tällainen, miksi päästin itseni tähän, miksen voinut pysyä laihana kun siihen kerran pääsin! Kumpa kelloa voisi vain kääntää.

Katsoin vanhoja farkkujani, jotka ovat kokoa 34/34. Aivan täydelliset! Nykyisin olen vähintään kaksi, ehkä jopa kolme kokoa isompi, inhottavaa.. Olen hyllyvä kasa.

-kitkat