Kuten otsikko sanookin: hautaa halusi.
Olen läski. Siitä ei pääse mihinkään. Olen pallo. Olen hyllyvä, ihrainen, ällöttävä kasa. Kun istun tuolille reiteni leviävät jättimäisiksi, et voi kuvitellakkaan sitä järkyttävää näkyä, niiden kuvottaa leveyttä, läskisyyttä jaällöttävyyttä. Missä ovat ne melko tarkalleen vuosi sitten minulla olleet reidet? Ne olivat täydelliset.
Miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon? Edelleenkin, päivä päivältä, lihoan enemmän ja enemmän. Välillä tulee jopa päiviä jolloin en taistele vastaan houkutusta ahmia, annan vain mennä, en hallitse sitä. Sitten taas herään horroksestani ja ymmärrän: olen kuvottava.
Minulla on pari hyvää ystävää joille olen voinut kertoa syömishäiriöstäni ja joilla ei sitä itsellään ole. Yks heistä kysyi vähän aikaa sitten että kuinka paljon oikeastaan kerralla ahmin. Tuskin nyt niin ihmeitä, kun en muka mikään läski ole. On vaikeaa selittää ihmiselle, jolla ei ole bulimiaa tai bediä kuinka paljon minuun mahtuu, kuinka paljon voin syödä, kuinka paljon vain katoaa suustani alas ja ennen kaikkea, mitä roskaruokaa ja epäterveellisyyksia siinä menee. Ne määräthän ovat jätkyttäviä, ei niitä voi kuvitellaakkaan. On vaikea jopa myöntää itselleen kuinka paljon ruokaa meni ahmimiskohtauksen jälkeen. Todisteena on kuitenki epämuodostunut maha, joka näyttää olevan räjähtämispisteessä, vaikka en siltikään saa kylläisyydentunnetta, olen liian pahassa vaiheessa.
Olen ajatellut itsemurhaa. Minulla on tietty kiloraja, jonka jälkeen päättäisin elämäni, en kestä elää tällaisena. Olen hyvin lähellä ylittää sen rajan, en uskalla oikeastaan edes mennä puntarille. En halua pohtia itsemurhaa kuitenkaan nyt, ei tänään. Ehkä myöhemmin.
Olen oksentanut hetken jo joka päivä, usemmiten parikin kertaa päivässä, jännä kuinka se siitä 1krt/viikko on vaihtunut tähän. Tosin tänään en ole pystynyt oksentamaan, en oikeastaan edes jaksa. Eli nyt on bed päällä.
Koeviikkokin alkaa ensi viikolla. Arvatkaa vain olenko saanut luettua! En, sillä tämä sairaus vie kaikki ajatukseni, en pysty keskittymään, en mitään. Koulumenestykseni menee alamäkeen kuin parempikin syöksylaskija, en vain jaksa enää yrittää. Pitäisi jaksaa, mutta kun en pysty.
Taas oli tarjolla vain katkonaisia ajatuksia, ei mitään syvällistä mistään, pelkkiä nopeita ajatuksia.
If I close my eyes forever,
would it ease the pain?
Could I breathe again?
Maybe I'm addicted,
I'm out of control
enrique igleasias - addicted
-kitkat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"Välillä tulee jopa päiviä jolloin en taistele vastaan houkutusta ahmia, annan vain mennä, en hallitse sitä. Sitten taas herään horroksestani ja ymmärrän: olen kuvottava."
Moi, ihan samoja fiiliksiä mulla.
Välillä on pitkiäki aikoja et syön kaikkee ihan vitusti, sit taas havahdun siihen "hyi helvetti" oloon.
Mä laihdutin viime vuonna aika lyhyessä ajassa sellasen 18 kiloa, Olin kyllä niin paksu että helposti ne lähti kans. Mut toki ahmiessa lihoin monta kiloo takas.
Ihanaa et teillä on tukena toisenne! :) mä tarvitsisin kans jonkun joka tietäis mitä tää on. Olis ihanaa olla laiha.... ;P
On jännä kuinka paljon syömishäiriöisillä on yhteistä, kun ensin ajattelee ettei kukaan muu voi tällainen olla :P
En tiedä kumpi on rankempaa, olla aina ollut tuhti ja saada syömishäiriö vai olla ollut laiha ja syömishäiriön seurauksena taas lihota ja yrittää taas laihduttaa. Toisaalta se tieto millainen on ollut, miten on sen pilannut tekee todella kipeää, mutta ei se niin yksipiippuinen juttu ole..
On todellakin ihanaa, että on joku jolle voi puhua, mutta hei, haluamme olla sinullekki tukena, ainakin näin netin välityksellä :) yksin nämä asiat ovat vaikeita, etenkin kun tulee päiviä jolloin ei vain jaksaisi enää yrittää ja epäonnistuu.
Mutta toivottavasti sinusta kuuluu jatkossakin, jaksamisia! :>
-kitkat
Lähetä kommentti